T-paidan historiaa

Korean sota 50-luvulla lisäsi T-paidan käyttöä. Miljoonat nuoret pitivät päällänsä T-paitoja. Amerikkalaiset olivat tottuneet paitaan, joka oli jo eräänlainen arkiasuste. Tuote oli käytännössä kuitenkin vielä enemmänkin alusasuste ja lasten päällipaita. Hollywood vaikutti ja vaikuttaa usein pukeutumiseemme ja niin kävi tässäkin. 1951 Filmissä ”Viettelysten vaunu”, (ohj. Elia Kazan) esiintyi nuori ja elinvoimainen Marlon Brando T-paita päällä. Hän teki asusteesta nuorisolle ikonin. Heti perään sitä vahvisti James Dean, Nuori Kapinallinen 1955. Elvis Presley esiintyi myös T-paita päällä. Paita oli useimmiten tiukka ja valkoinen. Paidan helma työnnettiin housujen sisälle. Miehekästä oli pitää esim. tupakka-askia hihan sisälle käärittynä. Kaula-aukko oli joko O- tai V-mallinen (Crew Neck tai V-neck).

Ensimmäinen promootio T-paita.

Ensimmäinen kaupallinen painettu T-paita oli vuonna 1939 elokuvan The Wizard of Oz (Ihmemaa Oz) T-paita. Valitettavasti paidasta ei ole olemassa alkuperäistä versiota museoituna.

New York Timesin mukaan vuonna 1948 presidentin vaalikampanjassa New Yorkin kuvernööri Thomas E. Dewey kampanjoi T-paidoilla joissa luki ”Dew It for Dewey” ja vuonna 1952 Dwight D. Eisenhower ”I Like Ike”. Yleisö kohahti kun nimekkäät näyttelijät John Wayne, Marlon Brando ja James Dean esiintyivät kampanjapaidat päällä TV:ssä. ”I like Ike” aiheutti muotibuumin. Aiheesta valmistettiin hameita, sukkia, hattuja ja jopa savukkeita jne. ”I Like Ike” T-paitoja painetaan edelleenkin.

Elokuvassa ”Breathless” 1959, näyttelijällä Jean Sebergillä oli päällään Herald Tribunen T-paita. Elokuva tehtiin Pariisissa ja paita herätti heti huomiota muotimaailmassa ja oli Hot-tuote. Tosin niitä ei tehty montaa kappaletta mutta paita oli haluttu.

Elokuva-avauksen jälkeen liike-elämä ja yritysmaailma havaitsivat mahdollisuutensa. T-paita oli oivallinen viestinnän väline. T-paidalla pystyi mainostaa, informoida, hätkähdyttää, kertoa mielipiteensä jne. Ihmiset olivat valmiita jopa maksamaan yrityksien viestinnästä. 1975 Tappajahai ”Jaws” elokuvalla myytiin yli 200.000 kpl T-paitoja.

Eikä aikaakaan kun mm. suositun TV:n ja elokuvatähden Farrah Fawcettin T-paitoja painettiin muutamia miljoonia. 70-luvulla alkoi viihdeteollisuuden kulta-aika promootiotuotteissa. Se jatkuu edelleenkin. Jurassic Park elokuva tuotti rahaa enemmän oheistuotteilla kuin elokuvalla. Jokaisella musiikkiyhteyeellä on nykyään omat T-paidat myynnissä. Nimekkäimmät bändit myyvät satoja tuhansia paitoja. Painamaton T-paita on edelleenkin haaste. Painatus tekee siitä haluttavan ja painettuja T-paitoja halutaan edelleenkin. Tosin grafiikka ja oma viesti ovat nousemassa nyt esille.

T-paita Suomessa

Vielä 60-luvulla T-paitoja käytettiin pääasiallisesti alusasuna ja painetut T-paidat ilmestyivät pikkuhiljaa kauppoihin. Beatles T-paidat olivat tulleet Suomenkin markkinoille. Koululaiset halusivat omia koulupaitoja ja mm. urheilukerhot paitoja omilla tunnuksillaan. T-paitamateriaali oli kotimaista ja bränditöntä. Vasta 70-luvulla maahan alettiin tuomaan ulkomaalaisia materiaaleja, mutta laatu oli vaihtelevaa. Suuret tuotemerkit rantautuivat meillekin ja amerikkalainen laatu tuli käsitteeksi. Markkinoilla oli myös kotimaisia vaihtoehtoja. Alettiin puhua T-paitabrändeistä. Yritykset ymmärsivät 70-80- lukujen taitteessa viestinnän merkityksen T-paidoissa ja massatuotannot tekstiilipainoissa kehittyivät meilläkin.

70-luvulla oli muotia pitää T-paitoja ja Swetareit joissa oli USA:n yliopistojen tunnuksia kuten UCLA jne. Swetaritkin saivat tällä tavoin uuden nimen Suomessa; College-pusero tai Kolitsi. 80-luvulla innostuttiin painamaan brändejä T-paitoihin. Asiakkaat olivat valmita jopa maksamaan esim. olutmerkki-paidoista. Joka tapahtumassa tarjottiin osallistujille joku paita, joka oli useimmiten halpa ”säkki” tai ”paituli”. Suosituimmat värit olivat musta, valkoinen ja ennen kaikkea meleerattu harmaa. Koko 80-90-luku meni samalla trendillä siten, että painatuksiin tulivat fluorisoivat värit. paidan valinta oli helppoa. Yksi malli kaikille – unisex.

T-paita nyt.

2000-luvun alussa ymmärrettiin, ettei ns. perus T-paita enää riitä tyydyttämään markkinoita. Ostajat halusivat enemmän kuin pelkän tavallisen unisex-bulkki-T-paidan. Musiikkibisness lähti tarjoamaan tähän tyydytystä. He ryhtyivät tarjoamaan yleisölle muodikkaita painettuja tuotteita, omia mallistoja naisille ja miehille. Muoti- ja promootio T-paidoilla ei ole juuri enää eroa. Vuonna 2006 herättiin todenteolla ilmastomuutosasiaan ja eettisyyteen. Tähän reagoitiin myös tekstiiliteollisuudessa. Joillakin valmistajilla on jo nyt tarjota ympäristöystävällisiä ja eettisesti korkeatasoisia T-paitoja. EarthPositive® Apparel on edelläkävijä ja Enviromental Justice Foundationin (EJF) ja Carbon Trust -säätiön mukaan Continental Clothing Company Ltd on esimerkkinä monelle tekstiilivalmistajalle.

Kuinka paljon T-paitoja valmistetaan ja painetaan?

Hae myyjiä netistä hakusanalla ”T-paita” tai ”T-shirt”. Oho! Tuliko paljon linkkejä? Valmistajia riittää. Voit vain kuvitella T-paitatuotannon laajuuden. Paitoja ostetaan runsaasti esim. Yhdysvalloissa n. 3 paitaa per asukas. Suomessa n. 2-3 paitaa per asukas. Lisää tähän muu Eurooppa, Etelä-Amerikka, Aasia ja Australia jne. Luku on todennäköisesti yli 6 miljardia T-paitaa vuodessa. Tämä luku on niin suuri, että tekstiiliteollisuuden ympäristöystävällisyydellä on tässäkin aikamoinen merkitys. Sinullakin mahdollisuus vaikuttaa ympäristöön tekemällä oikean valinnan ”Pick your cotton carefully” ja valitse ympäristöystävällinen tuote. Bisness on T-paita-alalla suurta mutta niin on kilpailukin ja hintakilpailun vuoksi ollaan valitettavasti valmiita käyttämään ympäristöä pilaavia keinoja.

Suurimmat T-paitapainot painavat miljoonia T-paitoja vuodessa. Minimimäärä voi olla esim. 1.000 kpl ja suurimmat erät yli 100.000 kpl per painatusaihe. Yhtälailla tarjolla on pientoimittajia, jotka tarjoavat yksittäiskappaleita esim. siirtokuva-paitoja pienille tai suurille markkinoille. Jokaiselle löytyy toimittaja.

Yksi historian myydyimpiä T-paitoja on ”I Love NY”. Veikkaan, että myydyin. Montakohan niitäkin on väännetty? Taitaa mennä luku miljooniksi. Tähän kun lisätään vielä kopioversiot eri turistikohteille, niin kymmenet miljoonat. Slogan on yksi nerokkaimpia pläjäytyksiä.

”I Love NY” oli New York -kaupungin imagon kohotuskampanjan tunnus ja kohdistettu kaupunkilaisille ja turisteille. Graafisen ilmeen ja iskulauseen suunnitteli graafikko Milton Glaser vuonna 1973 New Yorkin hallinnon pyynnöstä.

Muutamia mielenkiintoisia lukuja.

Russel corporation on tutkinut Yhdysvalloissa T-paidan kulutusta ja tässä muutamia lukuja.

– 99% kuluttajista ilmoittaa omistavansa jonkinlaisen suosikki T-paidan.

– 34% ilmoittaa, että valkoinen on suosikkipaidan väri ja toisena on sininen ja kolmantena musta.

– 70% miehistä ja 54% naisista ilmoittaa omistavansa yli 10 T-paitaa.

– 18 – 24 vuotiaista yli 79% ilmoittaa omistavansa yli 10 T-paitaa.

– 19% alle 18 vuotiaista ilmoittaa omistavansa yli 30 T-paitaa.

– Suosituin syy pitää T-paitaa on tietenkin… Mukavuus!

Kirjoitus on lainattu Leo Belik:n historiikista

– A Short (but Authoritative) History of the T-shirt 2003 by David Ryan

– From underwear to outwear by Mark Dixon

– A European Informational Website